Inkeri

Innostuin MeNaisten artikkelista toukokuulla "matkaavasta lelusta". Lehdessä oli kertomus Hansin ja Paulin matkoista ympäri maailmaa. Isännät sitoutuvat kirjoittamaan ja valokuvaamaan poikien lomamatkan tapahtumista heidän blogiinsa. Tyyli on vapaa ja lomalla voi tapahtua mitä vaan. :) Pojat ovat nyt aloittamassa matkaansa Suomeen ja ilmaantuvat kotiovelleni näinä päivinä.

Asia kuitenkin kiinnosti niin kovasti, että haluaisin ihan omankin travellerin... Minkälaisen siis?? Aiemmassa blogissani kerroin miten vanhustyössä työskennellessäni kohtasin ihanan vanhan rouvan, joka kiinnostui hurjasti nukkekotiharrastuksestani. Rakensin tuolloin ensimmäistä taloani ja useita tunteja taisimme yhdessä suunnitella juttuja sinne Pariisilais taloon. Eräänä aamuna hän kysyi, voisiko talossa asua asukas joka olisi nimetty hänen mukaansa. Niin taloon muutti Inkeri, nuori suomalaisneito, joka nyt asuu kaukaisten sukulaistensa luona Pariisissa. Talo keskittyy löyhästi 1900-vuoden tietämille. Miten hauskaa meillä olikaan, kun keksimme Inkerille jopa sulhasehdokkaita ruusukimppuineen ja suklaarasioineen. Suunnittelimme Inkerille vaatteet ja pohdimme huoneen sisutusta.

Travelleri ei kuitenkaan mielestäni oikein sovi olemaan väärältä vuosisadalta, se saisi olla nykypäivän henkilö. Sattumien summa; löysin Loten blogista suloistakin suloisemman sinkkunaisen boksin. Sellaisen minäkin tietysti haluan! Kolmannen talon, vaikka edellisissäkin vielä näperrettävää... Mutta eihän minulla ole nykypäivään sijoittuvaa taloa ensinkään, selvä vaje!
Talo on nyt toivottu joulupukilta ja asukkaaksi löytyi "uusi Inkeri" Forssan markkinoilta, nykyaikaan sovitettuna. :) Inkeri siis elää rinnakkaistodellisuudessa, kahdella eri vuosituhannella.

Inkerin alkuperäiset vaatteet olivat karmaisevat, kuten näiden tehdasnukkien tapana on. Tuunaamaan.... Ystäväni kanssa ideoiden. <3 No Inkerille on nyt useampikin vaatekerta. Viimeisimpänä löysin tämän, ohjeen kuinka tehdä vauvan sukasta nukelle paita/tunika. Oma sukkani oli loistavan värinen (kirpputorilta), mutta koko olisi saanut olla pienempi. Paidasta tuli turhan pitkä, etenkin hihoista. Pientä säätöä niiden kanssa. Muutama kuva uudesta paidasta, alinna se alkuperäinen.

Kuvasatoa myllystä

Kuvia myllystä ja sen eri huoneista. Ensin kokonaiskuvaa ulkoa ja sisältä.
Ylimmässä kerroksessa on vasemmalla ullakkohuone, joka toimittaa varaston virkaa. Keskeltä löytyy yltiöromanttinen wc-kylpyhuone ja vasemmalla on lastenhuone.
Keskikerroksessa on olohuone ja makuuhuone.
Alakerrassa on vasemmalla mylly, jossa Aimo ahertaa jauhoja jauhaen ja säkittäen. Keittiö on Vuokon maailmaa.

 Myllyn ulkoasu ei ihan ole sellainen kuin toivoisin, mutta saa nyt kelvata. Talo on liikaa talon näköinen. Hiirethän asuvat oikeasti puunrunkoon tehdyssä asunnossa. Tässä kohtaa siis lipeämme hieman totuudesta. ;)

Keittiö pursuilee jo nyt kaikenlaista pientä ja paljon sinne on vielä tulossa ´kaikenlaista pientä´.

 Hiirethän ovat innokkaita picnicretkeilijöitä, niinpä tein heille laukun astioille. Kaikelle on omat lokeronsa; kanteen mahtuu aterimet ja isompaan osaan lautaset sekä juomalasit.

Alakerran myllyhuone on vielä kovin keskeneräinen. Myllynkivet on tehty jääkiekosta, päälle liimaa ja hiekkaa. Miehen ensimmäinen miniaskartelu on jauholaari oikealla seinustalla (kansi on pois paikoiltaan). Forssan markkinoilta löytyi tuo hieno vaaka. Juuri sopivan krouvin oloinen myllyyn.
Aimon työtakki roikkuu naulakossa, joka edellisen kesän tuliainen forssasta. Luuta ja mattopiiska Tampereen markkinoilta kevättalvelta. Koiranpentu pääsi muotoilemaan luutaa uusiksi... Saappaat ovat jo vuosia sitten tehdyt. Ohje taisi olla jostain ranskankielisiltä sivuilta.

Olohuoneen takka on silmäteräni. Sen tekeminen oli suuri urakka, mutta lopputulos palkitsee. Sisällä palaa oikea tuli (lepattava led-tuikku). Senkki on mieheni käsialaa. Kiitos siitä! <3 Sahaaminen kun ei ole mun juttu. Seinille pitää vielä saada täytettä, että saavutetaan hiirimäisen runsas sisutus.

 

 Makuuhuone. Sängyssä itse tehty tilkkupeitto. Siitä voi sanoa että "olipahan kokeilu". ;) Runsaasti tyynyjä päälle, ettei kaikki virheet näy. Sweet Dreams tyynyn kirjoin työmatkalla jokunen vuosi sitten. Aamuauringon noustessa oli ihana kirjailla ennen raskaan työn raadantaa.

Kylpyhuonetta ei aluksi pitänyt tulla ollenkaan, mutta siinähän se nyt komeilee. Niin vaaaleanpunaisena että! Osa valokuvista on nyt kadonnut jonnekin, joten kylppärin postaus jää vähän vaisuksi.

Lastenkammari on myös niitä keskeneräisimpiä. Haastetta luo tuo harjakatto. Mitään ei tahdo saada mihinkään. ;) Vinkkejä otetaan vastaan.
Kehdoissa on pienet tilkkutäkit ja kirjaillut torkkuhuovat. Jokaisella lapsella on oma värinsä. Seinälle laiettiin kello ja hyllylle sain tuliaisena pikkuisia nalleja. Kelpaisi vauvojen jo maailmaan pyörähtää, sen verran sentään on jo valmista huoneessa. :)

Esittelyssä Tiheikön väen Mylly

Tiheikön väen satuihin ihastuin omien lasteni myötä. Jill Barklemin kirjoissa on huikea kuvitus ja niissä seurataan pikkuisten hiirten elämää tiheikössä. Vuosia tämän jälkeen (tarkalleen ottaen 15 vuotta) näin netissä nukkekodin, jonka päädyssä komeili vesiratas. Idealamppu napsahti kuin salama, siinäpä olisi loistava projekti. Nyt saisin hiiret elämääni takaisin, lapset kun olivat jo kasvaneet ohi satukirjaiän.
Siispä tilaamaan talo.Ylemmässä kuvassa on talo koekasattuna ja alemmassa kuvassa maalattuna. Tiheikön väen kotisivuilla olin tutustunut Royl Doultonin posliinihahmoihin. Hahmot olivat vaan kovasti hinnoissaan... Onneksi on ebay:t ja amazonit. Sieltä sain kohtuullisella hinnalla Aimo Jauhiaisen ja nuorikkonsa Vuokko Unikon. Häät vietetään kirjassa Tiheikön väen kesä ja nyt elellään myllyssä ja odotellaan pienokaisten syntymää.

Uusi blogini

Vuodatuksen harmillisten takkujen ansioista aloitan minäkin sitten uuden blogin ja sikunora jää taakse. Mukanani tänne tuon Villa Fairy Rosen ranskalaistalon sekä Tiheikön väen hiirten myllyn. Valokuvaamisella kaiketi pitänee työt aloittaa ja esitellä teille talot asukkaineen. Juttua saattaa tulla myös koirieni ja kissani elämästä sekä muista askarteluista/kädentöistä. Luvassa siis asiaa ja asiaa asian vierestä.
Haaveissa siintelee myös kolmas talo, pienen pieni nykyaikaan sijoittuva asunto Inkeri neidille... Mutta Inkeristä ja hänen tarinastaan lisää tuonnempana. Nyt on opeteltava käyttämään tätä bloggeria.